Uskottava se on - aika ei vain yksinkertaisesti riitä. Varsinkaan kahden blogin ylläpitoon.

Siispä Eriqou kiittää ja kumartaa tältä erää Murkinoiden osalta. Jutut jatkuvat toisessa blogissani "Ja kaikkea muuta" Siellä olen pääasiassa sanaillut kirjoista tai muista harrastuksista, mutta tästä lähtien pistän joukkoon myös reseptejä - siis niitä harvoja, joita tulee uusia kokeiltua, kuvattua ja kirjattua tässä vauvatohinoiden lomassa...

Tämä blogi hiljenee siis entisestään, mutta pidän vielä pystyssä reseptiarkistona ja kukapa tietää... ehkäpä joskus on aika palata.

Aurinkoista syksyn jatkoa kaikille !

Kaikkihan me olemme kuulleet Banoffee-tortusta ja Manoffeekin alkaa olla useimmille jo jollain tasolla tuttu. Onko siis aika jo lanseerata Appoffee ? Siis mikä ? No Apple - Toffee tietysti. Toinen nimivaihtoehto voisi olla tietysti Omeffee tai Omoffee... Omenoita siis :-)

Helppoakin helpompaa herkkua. Olin jo aikaisemmin keittänyt paria purkkia kondensoitua maitoa runsaassa vedessä noin kolmen tunnin ajan, joten toffeen saamiseksi piti vain avata purkki kaapista. Pohjan tein sitruunapiirakan hyväksi todetulla ohjeella. Omenat leikkasin lohkoiksi ja kypsensin pannulla voin, sitruunankuoren, sitruunamehun ja fariinisokerin kera. Ihan vain sen aikaa, että pehmenivät. Piirakan kokoaminen olikin sitten helppoa. Pohjan päälle toffeeta, siihen vielä omenat paistomehuineen. Tarjoiltaessa vielä päälle kermavaahtoa ja tummaa suklaata (Valrhona, Caraibe 66%)

Takuuvarma makeannälän taltuttaja !

Melkein hävettää... ruokaa on syöty, reseptejä kokeiltu, mutta blogiin en meinaa niitä saada päätymään sitten millään.  Kokattu siis on ja valokuviakin jopa näpsitty, mutta haasteena on koneaika. Meidän vauvalla on jonkinlainen vaisto siihen, milloin äiti istuu koneen viereen. Silloin viimeistään herää päiväunilta. Kaiken lisäksi blogi on aina se viimeinen kaiken maailman Wilmojen ja pankkisivujen jälkeen...

Tässä nyt kuitenkin pikaisen omenapiirakan resepti. Alkuperäinen idea ja taikinan (perus)resepti Delicious-lehdestä, mutta vaniljakastikkeessa oikaisin kylmästi. Lehden reseptissä keitetään ns. oikea vaniljakastike, minä vaan vatkasin pikapikaa 3dl vettä ja 1dl vaniljakreemijauhetta kiisseliksi. Ajaa saman asian ja onnistui vauvan istuskellessa sitterissä katselemassa... Alkaa jo poika tottua yleiskoneen meteliinkin, ei tarvitse kuin huolehtia, että on viereisessä huoneessa. Keittiössä ei ääntä vielä kestä ja onhan se kieltämättä vähän häiritsevä aikuisenkin korvaan.

Tämä piirakka teki iltapäivällä kauppansa sellaista tahtia, että piti illan jälkiruoaksi tehdä suklaavanukasta. Minä kun toivoin saavani piirakkaa vielä aamupalallakin... :-)

Hiero muruiksi runsas 3dl vehnäjauhoja, 2 rkl vaniljakreemijauhetta, ripaus suolaa (jos voissa ei ole) ja 125g kylmää voita (suolatonta tai vähäsuolaista). Lisää 1 kananmuna vaivaa nopeasti taikinaksi. Lisää tilkka vettä, jos jää liian kuivaksi. Laita taikina muovikelmun sisään ja jääkaappiin hetkeksi jähmettymään. (mielellään 30min, mutta en kerinnyt pitämään niin kauan)

Tee vaniljakreemikiisseli purkin ohjeen mukaisesti.

Kuori ja leikkaa n.4 omenaa. Sekoita omenalohkoihin vajaa desi demerara-sokeria ja puoli desiä sitruunamehua.

Kauli taikina leivinipaperin päällä vuoan pohjaa suuremmaksi levyksi. Tästä tulee aika pieni piirakka, halkaisijaltaan noin 20cm. Nosta taikina paperin päällä vuoan pohjalle ja reunoille. Levitä vaniljakreemi pohjalle. Kaada päälle omenalohkot ja käännä taikinan reunoja vähän niiden päälle.

Paista uunissa vajaan tunnin verran 170 asteessa. Jos haluat ruskean pinnan reunoihin, niin voitele munalla. Minä en tällä kertaa viitsinyt.

Keskiviikon alku meni kovasti jääkaapin tyhjentämisessä jääkaapista. Tämä tarkoittaa aamupalaksi pannaria ja äidin lounaaksi possupaistoksen loppuja. Iltapäiväteen kanssa sitten syötiin ruisleipää metwurstin kera ja Fazerin marjapiirakoita, äiti kun ei itse ehtinyt leipomaan.

Illaksi sitten tehtiin tomaattikeittoa ja tuttua sekaleipää. Keitto tosin kelpasi lähinnä vanhemmille ja lapsille lämmitettiin äidin varmuuden vuoksi pakkasesta ottamaa mummin makaronilaatikkoa...

Tomaattikeiton resepti on sekoitus Nigel Slateria ja Delicious-lehden resptiä, muokattuna sen mukaan, mitä lähikaupasta ja omista kaapeista löytyi. Hyvää on - varsinkin uudelleen lämmitettynä. Työvaiheita on vähän enemmän kuin käyttämissäni resepteissä yleensä, mutta lopputuloksen samettisuus palkitsee vaivannäön.

Samettinen tomaattikeitto

runsas kilo luumutomaatteja tai tavallisia pyöreitä

iso kourallinen kirsikkatomaatteja

hyppysellien sokeria ja hitunen oliiviöljyä

sellerisuolaa

Lämmitä uuni 180 asteeseen ja laita puolitetut tomaatit uunipannulle leikkauspuoli ylöspäin. Ripottele päälle sokeria, sellerisuolaa ja öljyä. (TImjaminoksat antaisivat varmaan kivan maun, mutten tullut eilen ajatelleeksi). Laita tomaatit uuniin ja anna paahtua puolisen tuntia. Lisää kirsikkatomaatit ja anna olla uunissa vielä 15min.

Sillä välin...

50g voita

2 sipulia

3 porkkanaa

3 valkosipulinkynttä

purkillinen tomaattimurskaa (tai paseerattua tomaattia)

2 rkl valmista paprika-tomaattipyreetä purkista (Pirkka Välimeren tahnaa nimeltään)

tuoretta basilikaa pari vartta

1 laakerinlehti

1l kasvislientä (tai kuten laitoin 1l vettä + 2 kasvisliemihyytelö-annosta)

Silppua sipuli, porkkanat ja valkosipuli hienoksi ja kuullota kattilassa sulatetussa voissa. Lisää tomaattimurska, pyree, yrtit ja kasvisliemi. Tyhjennä joukkoon vielä paahdetut tomaatit uunivuoasta ja valuta mukaan kaikki paistoliemi. Anna kiehua vajaat puoli tuntia miedolla lämmöllä.

Pyöräytä keitto tehosekoittimessa muutamassa erässä ja valuta sihdin läpi toiseen kattilaan. Kuumenna.

Tarjoile lämpimän leivän, voin (tai Oivariinin) kera.

Kovasti ovat näköjään taas päivitykset harventuneet. Syynä ei tietystikään ole se, etteikö meillä syötäisi, mutta kovasti ollaan menty vanhoilla, jo blogatuilla resepteillä. Siksipä ajattelin merkitä tänne omaksi huvikseni ja kenties vähän muidenkin, mitä meillä oikein on syötykään. Aloitetaan nyt ensin viikolla ja katsotaan sitten.

MAANANTAI

Viikko alkoi reseptien kannalta vähän heikonlaisesti. Rahka-vispiä ja mustikoita aamulla ja välipalaksi. Koululaiset söivät lounaansa koulussa ja vanhemmat pistelivät lähinnä leipää päivällä. Itse söin tyytyväisenä ruisleivän, Kallen tuorejuusto-mätitahnalla, kananmunalla ja avokadolla. Lapsille tarjoiltiin iltapäivän välipalaksi karjalanpiirakkaa.

Illalla todettiin, että on kylmää ja märkää, eli sopiva ilma hamppareille. Hesburger saakin tässä siis ilmaisen mainosmaininnan...  Herkuksi syötiin päivän mittaan jo viikonloppuna leivottua omena-pähkinäkakkua, jonka resepti jo blogista löytyykin.

TIISTAI

Eilisestä iltamässäilystä johtuen aamupala oli kovasti rahkapainotteinen äidillä. Lapset söivät sentään vähän leipääkin ja omenaa. Lounaaksi äiti vetäisi kaupunkireissulla pienen pizzaleivän kävellessään. Välipalaksi lapsille ja lasten kavereille tehtiin uunipannukakkua kotihilloilla (omenaa ja toinen purkki vadelma-mustikka -hilloa).

Illalla sitten kokeiltiin viimeisimmästä Delicious-lehdestä possu-salvia-fetapaistosta. Hyvää oli, vaikka seuraavalla kerralla taidan jättää Chorizo-makkarat laittamatta ja heittää sekaan pari lusikallista savustettua paprikajauhetta ja jeeraa...  Kaikkiaan kuitenkin varsin mukava ja helppo resepti. SItruuna tuo raikkautta ja salviahan sopii aina possun kanssa :-)

öljyä

1 possun sisäfile siivutettuna

200g chorizo-raakamakkaraa

perunoita siivuina

1 iso sipuli siivutettuna

1 (luomu)sitruuna renkaina

salviaa

1/2 pkt fetaa (eli maun mukaan)

persiljaa

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Lämmitä lusikallinen öljyä panussa. Suolaa ja pippuroi possumedaljongit ja paista niitä minuutin verran kummaltakin puolelta, kunnes ne ovat ruskistuneet. Ota pois pannusta ja laita sivuun odottamaan.

Lisää pannuun chorizo siivuina, perunat, sipuli, sitruuna ja pikkuisen öljyä. Kaada uunivuokaan ja pistä uuniin 10-15 minuutin ajaksi. Ota vuoka pois uunista ja sekoita. Lisää possu ja salviaa ja laita vuoka takaisin uuniin 10-12 minuutiksi. Ota pois uunista ja ripottele päälle feta ja persilja. Tarjoile.

Leiväntekoa pidetään turhaan vaikeana ja suuritöisenä. Kyllähän joihinkin leipiin saa aikaa kulumaan, ennen kuin pääsee nauttimaan lämpimäisistä, mutta suurimman osan aikaa taikina nousee itsekseen vaatimatta leipurin läsnäoloa. Vuosien kuluessa on repertuaariini kertynyt muutama leipäresepti, jotka toistuvat meillä säännöllisesti. Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt alla olevan listan leipiä kaikkia ainakin 3-5 kertaa vähintään. Kuten huomaatte lukiessa, suurin osa tehdään tyyliin sekoita, nostata ja paista ilman sen raskaampaa vaivaamista.

1. Siemeninen sekaleipä

Tämä leipä on ehdoton ykkönen sekä suosion, että tekokertojen suhteen. Erityisen hyvää tämä on, kun antaa taikinan nousta yön yli jääkaapissa, leipoo leiväksi ja paistaa aamulla. Onnistuu aina. Alunperin Glorian ruoka ja viini -lehdestä bongattu, tietenkin.

2. Helppoa Vuokaleipää

Poikkeuksellisesti resepti jostain muualta kuin Gloriasta eli Sopie Dahlin keittokirjasta. Yksi helpoimmista resepteista, joita olen koskaan kokeillut. Parasta seesaminsiemenillä maustettuna. Päälle joko juustoa tai mustaherukkahilloa. Ah, talvista nautintoa. Siis jostain syystä teen tätä leipää enemmän talvikuukausien aikana.

3. Ranskalainen maalaisleipä

Tätä varten minulla on nykyään juuri pakkasessa ja sieltä sen kaivan esiin säännöllisin väliajoin. Vähän ehkä työläämpi kuin nuo aikaisemmat, mutta herkullista. Viimeksi oikaisin niin, etten nostattanut leipiä keittiöliinoilla vuoratuissa kulhoissa vaan ihan vaan öljytyissä. Ei tullut pinnasta sillä tavalla oikean maalaisleivän tapaista, mutta sisältä löytyi sama koukuttava herkullinen sitkas leipä. Gloriasta tämäkin.

4. Porkkanasämpylät

Blogistaniasta bongattua. Säännöllisesti tehtyä ja myös pyydettyä lasten suusta. Mitäpä näistä muuta.

5. Helppo pannuleipä

Viimeisin, vaan ei suinkaan vähäisin, Gloria-bongaus on tämä vuokaleipä. Ihanaa ! Heinäkuun lehdestä otettua reseptiä on tehty jo ainakin 5 kertaa.

Lisäksi mielessä on taas väikkynyt sitruunaleivän teko, vaikka toistaiseksi olenkin tehnyt sitä vain kerran. Oli vaan tosi herkkua ja sopisi kesäisen salaatin seuraksi :-)

Tähän reseptiin törmäsin sinä kesänä, kun kesäkurpitsaa kasvoi mökillä joka kulmalla ja yritimme keksiä vaihtelevia keinoja niiden kuluttamiseen. Moni muu sen kesän resepti on jäänyt unholaan, mutta tätä pitää saada ainakin kerran kesässä, vaikka sitten ostokesäkurpitsasta.

Paistoajat ovat suunta antavia ja kannattaa varmistaa riisin kypsyysaste.

n. 5-7 annosta

1,5 dl risottoriisiä

2 (n.600g) kesäkurpitsaa

2-3 tomaattia

1/2 pakettia (125g) Koskenlaskija-sulatejuustoa

1 iso sipuli

1 tl suolaa

1 tl basilikaa

2 dl ruokakermaa

1/2 dl kevytmaitoa

pinnalle 1 paketti pekonia (140g)

Mittaa riisi uunivuokaan. Kuuitoi kesäkurpitsat, tomaatit sekä juusto ja leikkaa sipuli reiluiksi lohkoiksi. Lisää uunivuokaan, mausta ja sekoita.

Lisää kerma ja maito.

Kypsennä 225 asteessa 25min. Leikkaa pekoniviipaleet 3 osaan ja lisää tasaisesti vuoan pinnalle. Kypsennä vielä n. 20min kunnes pekoni on rapeaa.

Tänä kesänä on helle hellinyt. Meillä se tarkoittaa sitä, että pääasiassa syödään erilaisia salaatteja muunnelmineen.

Tämä salaatti on ihanan virkistävä siinä olevan mintun ansiosta, mutta kuitenkin tarpeeksi ruokaisa pitämään nälän loitolla. Herkullisen kokonaisuuden salaisuus löytyy vahvasta kastikkeesta yhdistettynä minttuun ja persiljaan. Maalaisleipä tai yleensä sekaleipä ovat tähän parhaita. Siemenet vaan lisäävät makuja. Alla olevassa saatissa oli seesamimaalaisleipää ja hyvin maistui.

Salaatti sopii hyvin grillatun lihan seuraksi. Ihan minkä vain lihan :-)

Pidättehän huolen siitä, että salaatti on ennemminkin lämmin (leipäpaloista) kuin jääkaappikylmä. Maut ovat herkulisempia. Muutenkin olen tullut siihen lopputulokseen, että Suomessa pelätään pöpöjä vähän liikaa ja tapetaan makuja jääkaapilla. Toki täytyy pitää huoli siitä, ettei ruokaa seisota pilaantumiseen saakka, mutta varsinkin kasvikset ja hedelmät menettävät paljon maustaan kylmässä. Niin, ja tomaattejahan ei saa jääkaappiin laittaa ollenkaan...

Tähän salaattiin on hyvä käyttää jo vähän kuivahtaneet leivänpalat. Kannattaa paahtaa siivuja hetki uunissa pellillä, hieroa pintaan valkosipulia ja leikata suupaloiksi.  Leikkaa 1 (pieni) punasipuli pieniksi kuutioiksi tai suikaleiksi. Pilko 5 kypsää tomaattia kuutioiksi sekä tee sama määrä kuutioita tuoreesta kurkusta. Silppua iso kourallinen minttua ja kaksi kourallista persiljaa. Pidäthän huolen, että kaikki kasvikset ovat huoneenlämpöisiä.

Aloita salaatin kokoaminen kastikkeesta. Ripottele sipuli salaattikulhon pohjalle ja hiero valkosipulinkynnellä kulhon sisäpinta. Lisää kulhoon 1 rkl Dijonin sinappia, 2 rkl punaviinietikkaa ja noin 4 rkl oliiviöljyä. Sekoita kastikkeeksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Maista. Kastikkeen pitää olla hiukan liian väkevältä maistuvaa. Jos haluat vahvempaa niin lisää sinappia ja etikkaa, jos taas miedompaa niin lisää vielä hitunen öljyä.

Sekoita leipäpalat kulhossa kastikkeeseen. Lisää tomaatit ja kurkut ja viimeiseksi minttu ja persilja. Anna maustua vähintään puoli tuntia huoneenlämmössä, mielellään vähän kauemminkin. Lisää suolaa ja pippuria oman makusi mukaan, jos siltä tuntuu.

Tästä leivästä on hyvin nopeasti tullut meillä varsinainen suursuosikki. Ollaan tehty jo heinäkuun aikana varmaan viisi kertaa ja tarjottiin ristiäisissäkin leipänä. Ihanan pehmeää ja maukasta, varsinkin maitoon tehtynä ja spelttijauhoja vehnän lisäksi laitettuna. Sopii sekä makean hillon alle, voileipiin että tietysti salaatin tai keiton seuraksi.

Kun Glorian ruoka ja viini -lehden leipäohjeesta on kyse, onnistuu tietysti aina !

Tässä resepti niin kuin sen tein eli hitusen muokattuna Glorian vinkkien mukaan.

5 dl kevytmaitoa

1 ps kuivahiivaa

1/2 dl rypsiölyä

3 rkl hunajaa

1 1/2 tl suolaa

n. 6 dl vehnäjauhoja

3 dl spelttijauhoja

3 dl kaurahiutaleita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää öljy, hunaja ja suola. Sekoita kaurahiutaleet joukkoon.

Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja lisää jauhot maidon joukkoon. Sekita taikinaksi.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Taputtele taikina jauhotetuilla käsillä leivinpaperille. Pistele haarukalla ja painele 24 palaan veitsellä tai taikinaleikkurilla. Anna kohota peitettynä noin 30min.

Paista 225 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Leipä on parhaimmillaan uunituoreena, mutta maistui hyvältä myös pakkasesta otettuna ja mikrossa lämmitettynä. Mikro on usein muutenkin aika hyvä leivän kosteuttajana :-)

Lasketaanko mökiltä poimitut mustikat meille lähiruoaksi vaikka ajetaan sinne yli kaksi tuntia suuntaansa ? Minusta lasketaan.

Pihan vadelmat ainakaan eivät voisi kasvaa paljon lähempänä - vadelmapensas kun ei sisätiloissa taida ruukussa menestyä ;-)

Loppukesän parhaita nautintoja ovat jälkiruoat ja herkkuleivonnaiset tuoreista marjoista. Olemmekin hyödyntäneet herkkuja oikein urakalla. Noin viimeksi mustikkamuffinssien ja mustikka-vadelma-puhaherukka -hillon muodossa. Viimeksi mainitusta riittänee iloa vielä tuoresesongin jälkeenkin.

Noin muuten on ruoanlaitto jäänyt lähinnä vanhojen ja tuttujen reseptien pikaiseen toteutukseen. Helteellä kun ei pahemmin tee mieli kokata ja ruokahalukin on ollut kaikilla vähän kadoksissa.

HIllo on tehty täysin perusreseptillä ja näppituntumalla eli huuhtelin marjat ja kaadoin kattilaan. Sekaan lorautin pikkuisen sitruunamehua ja ripottelin vaniljajauhetta. Pohjan peitin vedellä ja kaadoin hillosokeria sen mitä pussista vielä löytyi eli varmaan tuollaisen kolmanneksen. Sitten vaan keitin kunnes näytti hyvältä. Kauan ei siinä mennyt, vajaan puoli tuntia sekoittelin. Sitten vaan täytin pari pientä, keitettyä lasipurkkia. Osan hillosta jätin kuppiin heti herkuteltavaksi. Oma hillo itse tehdyn leivän päällä maistuu ainakin minulle aamupalalla :-)